Työnohjaus, mitä se on?

Suomen työnohjaajat ry esittelee työnohjausta näin: ”Työnohjaus on ajan, huomion ja kunnioituksen antamista ohjaustilanteessa oleville.” ”Työnohjaus on työyhteisöön ja omaan työhön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tarkastelua ja jäsentämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Työnohjauksen tavoitteena on vapauttaa voimia, luovuutta ja ajattelua työhön ja sen rajojen tunnistamiseen.”

Työnohjauksen voi määritellä myös ohjattavan ammatillisen identiteetin tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Työnohjauksen lähtökohtana on sellainen työtilanne, joka on herättänyt ohjattavassa epävarmuutta, jopa ahdistusta. Se viittaa sisäiseen jännitteeseen ulkoisessa tilanteessa eli kokijan identiteettiä koskevaan pulmaan. Tämä pulma on työnohjauksen fokus. Työtilanne sellaisena kuin ohjattava on sen kokenut, ei sovi hänen sisäiseen maailmankuvaansa oman hyvinvointinsa ja henkisen tasapainonsa ylläpitäjänä eikä myöskään hänen näkemykseensä tehtävästään. Hänessä nousee epävarmuus, joka vaikeuttaa hänen kykyään ajatella, miten hänen tulisi toimia. Tähän pulmaan hän hakee apua työnohjauksesta.

Työnohjauksen kohteena ei ole ohjattava, vaan hänen ja hänen työtehtäviensä ja/tai työorganisaationsa välinen suhde. Auttamalla ohjattavaa jäsentämään työtilanteessaan esille noussutta problematiikkaa työnohjaus palvelee samalla myös suhteen toista osapuolta, joka voi olla asiakas, työtoveri tai kokonainen työorganisaatio, jonka palveluksessa ohjattava on. Samoin kuin yksittäinen työntekijä voi olla hukassa on oman työnsä jäsentämisessä ja ammatti-identiteettinsä kehittämisessä, myös kokonainen työorganisaatio voi olla hukassa oman identiteettinsä eli tehtäväkenttänsä hahmottamisessa suhteessa omaan toimintaympäristöönsä eli yhteiskuntaan, jota sen tulisi palvella ja josta se saa resurssinsa. Aina tuo hukassa oleminen ei nouse tietoisuuteen ahdistuksen aktivoitumisena herättäen työnohjauksen tarpeen. Sen vuoksi ihmisten välisille vuorovaikutussuhteille perustuvissa työtehtävissä työnohjauksen käytön tulisi olla jatkuvaa ja säännöllistä herättääkseen ajoissa kehittämisen tarpeen.

Miten työnohjaus toimii?

Työnohjaaja on yleensä ulkopuolinen henkilö, joten hän ei voi asettua ohjattavan neuvonantajaksi. Ulkopuolisuuden etuna on, että se tarjoaa neutraalin lähtökohdan asettumatta kenenkään puolelle toista vastaan. Työnohjaus perustuu luottamuksellisen ilmapiirin luomiseen. Siinä ohjattava saa mahdollisuuden omin sanoin kuvata henkilökohtaista kokemustaan siitä tilanteesta, joka häntä kulloinkin askarruttaa. Työnohjaajan tehtävänä on pyrkiä ymmärtämään ohjattavan tilannetta hänen näkökulmastaan. Se edellyttää ohjaajalta kykyä kokonaisvaltaiseen kuunteluun, jossa hän pidättäytyy muista pyrkimyksistä kuin pyrkimyksistä ymmärtää. Sen vuoksi hän mieluummin kysyy lisää kuin antaa valmiita vastauksia. Työnohjaus on eettisesti haastava tehtävä. Eduksi työnohjaajalle on, jos hän on perehtynyt ihmisen mielen toimintaan ja identiteetin kehityksen problematiikkaan vuorovaikutussuhteiden kautta. Yksilö- ja ryhmädynamiikan asiantuntijana ryhmäpsykoterapeuteilla on siihen hyvät edellytykset.

Työnohjaus on mahdollista jakaa eri alalajeihin riippuen siitä kontekstista, johon työnohjausta kulloinkin pyydetään:

Terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja kasvatusalan työnohjaus

Erityisesti ihmisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin pohjautuvat työalat ovat sellaisia, joissa on kaikkien osapuolten (työntekijä, asiakas, työnantaja) kannalta tärkeää, että työntekijöillä on riittävä, säännöllinen työnohjaus. Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perustuva työ voi parhaimmillaan olla työtekijälleen palkitsevaa ja motivoivaa, mutta pahimmillaan psyykkisesti kuormittavaa. Tästä syystä näillä työaloilla työnohjauksella on paitsi työn laatua kohottava ja ammatti-identiteettiä vahvistava merkitys, myös tärkeä työsuojelullinen, työntekijöiden jaksamista lisäävä vaikutus. Yhteiskunnan näkökulmasta katsoen työnohjaus on kustannustehokasta investointia tulevaisuuteen, jota ei kannattaisi jättää hyödyntämättä.

Työnohjauksen järjestäminen henkilökohtainen ohjauksena on tarkoituksenmukaista silloin, kun työntekijällä on työtehtävä, josta hän on yksin vastuussa (esim. henkilökohtaiset hoito- tai muut asiakassuhteet, esimiestyö ja opettajan työ), etenkin jos hän on aloitteleva työtekijä. Kokeneemmille työntekijöille hyödyllisempää on kerätä samanlaista työtä tekevistä työnohjausryhmä, koska siinä he voivat jakaa toistensa kokemuksia ja oppia myös niistä.

Ryhmää sitoo henkilökohtainen vaitiololupaus toistensa tapauksiin. Hoito- ja asiakassuhteiden työnohjaukseen ja jossakin määrin myös opettajan työhön Suomessa on jo vakiintuneita käytänteitä. Esimiesten ja johtajien joukossa työnohjauksen käytön arvoa ei vielä ole riittävästi tiedostettu.

Organisaatioiden ja johtamisen työnohjaus

Toisen ihmisen kokemuksen ymmärtäminen edellyttää ohjaajalta kykyä ymmärtää sitä kontekstia, jossa tuo kokemus on syntynyt. Kontekstista riippuen se asettaa erilaisia vaatimuksia työnohjaajan valinnalle. Asiakassuhteiden työnohjauksissa tavallisesti riittää, että työnohjaajalla on oman peruskoulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella ymmärryksen välineitä ihmisen mielen toimintaan ja siltä pohjalta ihmisten välisten suhteiden jäsentämiseen. Esimiestyön ja kokonaisten työorganisaatioiden ohjaamiseen se ei riitä. Niissä ohjaajalta edellytetään myös yhteistoiminnallisen organisoitumisen ja yhteiskunnan rakenteistumisen periaatteiden ymmärtämystä, jotta hän osaa sijoittaa ohjattaviensa kuvaaman problematiikan tehtävänmukaiseen yhteiskunnalliseen kontekstiinsa, ja jotta hän osaa esittää ohjattavilleen heidän kokemustaan koskevia, sen ulkoista kontekstia tarkentavia kysymyksiä.

Kliininen työnohjaus on työnohjauksen alalaji, jossa työnohjaajalta on voitava edellyttää, että hänellä on myös sama kliinisen työn peruskoulutus. Kliininen työ perustuu tietyn kliinisen erikoisalan käsitteistöön, jonka tuntemus on työnohjaajalle välttämätöntä voidakseen ymmärtää ohjattavan kokemusta työtilanteestaan. Tästä syystä kliinisen työnohjauksen kohdalla työnohjaajan valinnassa pätee edelleenkin vanha sanonta, että työnohjaajaksi sopii saman ammattialan kokeneempi työntekijä. Joillakin kliinisillä työaloilla, kuten psykoterapiassa, työnohjaus kuuluu jo opiskeluvaiheeseen. Siinä kontekstissa työnohjaajalla on poikkeuksellinen kaksoisrooli, jota muissa ohjaussuhteissa ei ole. Koulutustyönohjaajana ohjaaja on samalla myös kliinisen työn opettaja ohjattavalleen.