Psykoanalyyttinen psykoterapia ja psykoanalyysi

Psykoanalyysin ja psykoanalyyttisten terapioiden keskeinen teoreettinen lähtökohta on tutkia tiedostamattomien prosessien vaikutusta ihmismielessä. Monien - ehkäpä kaikkienkin - psyykkisten oireiden taustalla on tiedostamattomia sisäisiä ristiriitoja, jotka ilmenevät tietysti myös ihmissuhteissa. Moderni psykoanalyyttinen teoria ei ole kuitenkaan mikään deterministinen syyn ja seurausten lakeja korostava oppijärjestelmä vaan hyvin moniulotteinen ja tarkka tieteellistyyppinen käsitejärjestelmä, johon psykoanalyyttinen hoito perustuu. Itse psykoanalyysi on siis samalla kertaa tutkimusmenetelmä, teoriakokonaisuus sekä hoitomenetelmä. Kaikki psykoanalyyttiset terapiat hyödyntävät psykoanalyysin piirissä syntyviä teorioita ja tutkimustuloksia. Teoria siis muuntuu ja täydentyy koko ajan jopa perustavimpienkin osiensa - kuten tiedostamatonta koskevien olettamusten - osalta.

Ensin muutama piirre, joka selvimmin erottaa psykoanalyysin ja psykoanalyyttiseen tietoon perustuvan terapian muista terapiasuuntauksista:

Psykoanalyyttisen menetelmän keskeinen elementti on vapaa, assosiatiivinen ja eläytyvä kuunteleminen. Mahdollisimman turvallisessa ja vapaassa - ei manipulatiivisessa - ilmapiirissä potilas alkaa saada esille itseltäänkin piilossa olleita tunnepitoisia mielikuvia. Analyytikon ja terapeutin tehtävä ei ole väkinäisesti johdatella potilaan keskustelua eikä millään tavalla toiminnallisesti ohjata ja kasvattaa potilasta. Sen sijaan hän voi kuultuaan ikään kuin "rivien välistä" mitä potilas yrittää panna sanoiksi, auttaa tämän asian muotoilussa ja ennen kaikkea analyytikko ja terapeutti voi tulkita potilaan puheen tiedostamattomia merkityksiä tässä ja nyt. Jollakin kokemuksella, joka esimerkiksi muistista palautuu esiin on nykyhetkessä aivan eri merkitys kuin joskus menneisyydessä.

Psykoanalyysi ei siis ole "menneisyyden tonkimista", kuten joskus on väärin käsitetty. Keskeistä on analyytikon ja potilaan suhde ja siinä suhteessa tapahtuva vähittäinen avautuminen. Tämä avautuminen ja kosketuksen lisääntyminen omaan tiedostamattomaan usein avaa ja muuttaa myös potilaan muita ihmissuhteita. Voidaan sanoa, että merkitysten ja merkitysyhteyksien selvittäminen on analyysin keskeistä aluetta. Tiedämme, että lähdettyämme sille tielle, se on loputon ja ihmisen pysyvä kiinnostuksen kohde. Juuri tässä on myös psykoanalyysin erityinen ero verrattuna oireiden poistamiseen, parantamisen tai kasvattamisen menetelmiin. Tiedostamattoman tuleminen tietoiseksi ei tavallaan riitä nykypsykoanalyysille.

Miten sitten psykoanalyyttinen psykoterapia poikkeaa analyysista?

Kumpikin nojaa samanlaiseen taustateoriaan, kumpikin sisältää tutkivan otteen ja kumpikin toimii hoidollisesti. Ja hoidollisesti psykoterapiassa käytetään samoja välineitä: vuorovaikutteisuutta, merkitysten selventämistä ja tulkintoja, joilla terapeutti avaa uusia merkitysyhteyksiä.

Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että psykoterapiassa terapeutilla on käytössään toisaalta vähemmän tiedostamattoman tutkimukseen ja tulkintaan liittyviä välineitä - esimerkiksi aikaa. Toisaalta taas hänellä on enemmän mahdollisuuksia soveltaa menetelmän käyttöä. Olennaista on, että terapiassa, jossa keskitytään oireiden lievittämiseen tai poistamiseen, on välttämätöntä määritellä tavoitteet sen mukaisesti. Sen vuoksi terapian alussa sovitaan myös menetelmällisistä ratkaisuista (kuinka tiheät tapaamiset, kuinka pitkä hoitojakso, millainen on keskustelun muoto, mikä on potilaan vastuu jne.) Joskus otetaan hoitosuunnitelmassa koko potilaan perhe huomioon ja määritellään terapeutin suhde näihin potilasta ympäröiviin tahoihin, esimerkiksi sairaalaan. Transferenssisuhdetta eli potilaan tiedostamattomiin pyrkimyksiin liittyviä merkityssuhteita ei voi ajallisten resurssien vuoksi terapiassa päästää kaikkein intensiivisimmille tasoille. Suhdetta säädellään tietoisesti terapian hoidollisten päämäärien kannalta sopivimmaksi. Tietyissä oloissa analyysi ja terapia ovat hyvin lähellä toisiaan. Kummassakin voi vallita hyvin intensiivinen tunneilmapiiri.On muistettava, että sekä terapioita että analyysejakin on monenlaisia. Hyvätkään alkulähtökohdat ja puitteet eivät takaa, että sen paremmin analyysi kuin terapiakaan toimisivat niille luonteenomaisella tavalla.

Esko Klemelä